Oppimisympäristöistä

​Tänä päivänä käydään paljon keskustelua oppimisympäristöistä. Lähes joka kunnassa rakennetaan uusia kouluja tai korjataan vanhoja. Meillä on Suomessa parakkikouluja, käytäväkouluja, verkostokouluja ja sukkakouluja. Taustalla on rakennusten korjausvelkaa ja erilaisia sisäilmaongelmia. Myös tiukkeneva julkinen talous ja muuttuvat opiskelijamäärät edellyttävät uusia ja innovatiivisia tilaratkaisuja.

Minulla oli mahdollisuus osallistua Nova Schola konferenssiin, jossa sai aika hyvän katsauksen Suomen päiväkotien, peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten oppimisympäristöjen rakentamisesta, pedagogiikan huomioonottamisesta ja tilojen turvallisuudesta.

Oppimisympäristöjen suunnittelussa ei ole kysymys pelkästään rakennusten seinistä, vaan koko koulun toimintakulttuuri vaikuttaa kokonaisuuteen. Tilojen suunnittelussa on läsnä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö. Opetussuunnitelmat, pedagogiikka ja digitalisaatio tulisi ottaa entistä paremmin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Henkilöstö ja opiskelijat tulisi olla mukana tilojen suunnittelussa koko prosessin ajan.

Koulussa tarvitaan erityyppisiä alueita: kohtaamisen alueita, tekemisen alueita ja keskittymisen alueita.

Uudenlaisen koulun tunnusmerkkejä:
- tiloilta muunneltava
- tunnelmaltaan avoin
- vaihtoehtoisia paikkoja
- käyttäjän luovuuden mahdollistava
- yhteisöllisyyttä edistävä
- innostava
- turvallinen

Kun puhutaan avoimesta oppimisympäristöstä, niin se tarkoittaa sitä, että opiskelijasta tulee aktiivinen oppija ei vain mekaanisen oppimateriaalin kuluttaja. Avoimessa oppimisympäristössä tiimityö ja yhteisopettajuus on keskeistä. Myös opiskelijoita voidaan ryhmitellä joustavasti eri kokoonpanoihin. Oppimistilat ovat muunneltavia ja monitarkoituksellisia. Opiskelijat voivat valita ja järjestellä kalusteita tilanteen mukaan. Teknologialla on hyvin keskeinen rooli oppimisen tukena.

Kun rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa, niin jostain on pakko luopua tai jotain on pakko muuttaa, kaikkea vanhaa ei voi kuljettaa mukana. Pystymmekö muuttamaan toimintakulttuuria, kun seinät ympärillä vaihtuvat? Haluanko edelleen pitää oman koppini ja pulpettini vai olenko valmis kohtaamaan muita yhteisissä tiloissa? Pystynkö toimimaan tiimissä ja toteuttamaan yhteisopettajuutta käytännössä?

Tässä meille kaikille mietittävää, kun Sampossakin rakennamme uusia oppimisympäristöjä. Haasteita riittää, kun pitää ottaa huomioon rakennustekniikkaa, kustannuksia, väistötiloja, opetuksen mahdollistamista remontin ajan, pedagogiikkaa, käyttäjien osallistamista, turvallisuutta ja hiilijalanjälkeä. Ja vielä sekin, että rakennettavia tiloja tulee käyttämään ne opiskelijat ja opettajat, jotka eivät ole vielä syntyneetkään.

pedagoginen johtaja
Riitta Moilanen​

Maaliskuun loppupuolen mietteitä

Näin maaliskuun puolivälin ohitettuamme voi hyvin tarkastella tämän lukuvuoden aikaansaannoksia. Toki uusia asioita viedään eteenpäin vielä lisää ennen tulevaa syksyä. Kesääkin on vielä jäljellä… Lukuvuoden 2018-2019 avajaistilaisuuden juontajana toiminut pedagoginen johtaja Riitta Moilanen kysyi minulta lukuvuoden alussa: "Mitkä ovat Sampon tulevan lukuvuoden kolme tärkeintä tavoitetta?". Vastasin, että henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen, reformin mukaiseen toimintaan kannustaminen sekä uusien oppimisympäristöjen kehittäminen ja digitalisaatioon panostaminen. Olemme päässeet näissä asioissa eteenpäin. Alla muutamia näihin kohtiin liittyviä toimenpiteitä.

Toimintaympäristön muutokset ovat olleet tänä lukuvuonna merkittäviä ja olemme saaneet opetella tekemään asioita uudella tavalla ammatillisen koulutuksen lainsäädännön muututtua. Tämä on asettanut haasteita myös henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimiseen. Yhtenä toimenpiteenä olemme tähän mennessä toteuttaneet henkilöstölle pulssi –kyselyn kolme kertaa ja neljäs on vielä tulossa huhtikuussa. Tavoitteena näillä kyselyillä on ollut varmistaa se, että henkilöstölle tärkeät asiat tulevat keskustelujen ja kokoustemme asialistoille ja teemme entistä nopeammin henkilöstön toivomia toimenpiteitä. Kolmen toteutetun kyselyn osalta on vastausaste noussut joka kerta ja myös tulosten keskiarvo on noussut, joten uskoisin vaikuttavuutta syntyneen. Jatkamme tällä tiellä ja ajatuksena on siis korjata mahdollisimman nopeasti henkilöstön esiin nostamia kehittämiskohteita.

Henkilöstön hyvinvoinnin lisäämiseksi olemme vuodelle 2019 nostaneet e-passin rahoitusta 100 eurosta 200 euroon henkilöä kohden. Tämän summan voi henkilöstö hyödyntää omehtoisen liikunnan ja kulttuurin rientoihin.

Reformin mukaisia toimintatapoja on kehitetty yksiköissä kiitettävästi. Esimerkiksi Yrityssampo –toimintamallin kautta suorittaa yhtä tai useampaa tutkinnon osaa tänä vuonna jo 1000 opiskelijaa. Tämä on lähes kolminkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkinnon osien suorittamista työelämän toimeksiannoista. Uusi toimintamalli on myös sahateollisuuden kanssa käynnistetty Sahalle –koulutusohjelma, missä kolmen vuoden puuteollisuuden perustutkinnosta yksi vuosi suoritetaan oppilaitoksessa, toinen vuosi koulutussopimuksella työpaikoilla ja kolmas vuosi oppisopimuksella työelämässä. Sekä opiskelijoiden että opettajien työskentely siirtyy aiempaa enemmän työpaikoille, mikä on uuden lainsäädännön tavoitteiden mukaista. Uskomme opiskelijoiden työllistyvän hyvin koulutuksesta.

Uusien oppimisympäristöjen osalta lisäsimme tämän vuoden talousarvioon laitteistoinvestointeihin 450 000 € edelliseen vuoteen verrattuna. Määräraha on lisäyksen jälkeen 1 200 000 €. Lisäksi saimme William ja Ester Otsakorven säätiön juhlavuoden haussa 260 000 € oppimisympäristöjen kehittämiseen ja myös OKM:n strategiahaun kautta saimme lisärahoitusta oppimisympäristöjen kehittämiseen. Digitalisaation nopeuttamiseksi ja tukemiseksi olemme palkanneet opintohallintoon täysipäiväisen digi –järjestelmäkehittäjän edistämään kehitystä. Hallinnon puolella olemme myös saaneet matkalaskujen käsittelyn mobiilitoiminnoksi. Seuraavaksi saamme laskut mobiilitoiminnoiksi, jolloin paikkaan ja aikaan sidottu työmäärä pienenee entisestään.

Paljon on siis tapahtunut ja pidetään yhdessä positiivista pöhinää yllä ja kehitetään toiminnoistamme vielä tehokkaampia ja vaikuttavampia. Myös kevään yhteishaun tulokset olivat kokonaisuuden kannalta osaltamme erittäin myönteisiä. Olemme hyvällä tiellä.

Antti Lehmusvaara, rehtori

Joukkuehenkeä ja arvostamista

Näin hiihdon MM-kisojen alla mietin mistä hyvä joukkuehenki muodostuu. Jotta urheilijalle on mahdollista harjoittelu ja onnistuminen, hän tarvitsee valmentajia, huoltojoukot ja valmennusjohdon tuen. Jos vertaa tätä oppilaitosympäristöön, niin opiskelija on valmennettava, opettajat valmentajia, ohjaus- ja tukihenkilöt huoltojoukkoja ja hallinto on urheilujohtoa. Kaikkien näiden osapuolien on pelattava saumattomasti yhteen, tehtävä rakentavaa yhteistyötä ja tuettava valmennettavia ja toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Meidän on myös uskottava valmennettaviin, että he kehittyvät, tosin joskus hitaastikin, mutta opintojen aikana voi tapahtua suurikin muutos. Kerttu Niskanen on hyvä esimerkki siitä, että vaikeidenkin aikojen jälkeen voi nousta huipulle ja iloita siitä hetkestä. Valmennettava tarvitsee tukijoita erityisesti vaikeina aikoina. Kertun kohdalla oli tehtävä suunnanmuutosta valmennusohjelmassa ja levättävä välillä.

Jos analysoidaan Sampon joukkuehenkeä tällä hetkellä, niin monella alalla on pystytty tukemaan ja tarttumaan opiskelijoiden haasteisiin jo varhaisessa vaiheessa. Tämä on tuottanut niiden alojen opiskelijoille hyvää tulosta. Tässä on meillä vielä paljon tekemistä, koska negatiivisesti eronneiden määrä on tuplaantunut viime syksynä opintonsa aloittaneilla verrattuna edelliseen vuoteen. 

On aika ajoin tarkasteltava omia valmennusmenetelmiä, ovatko ne vielä ajan tasalla ja tuovatko ne toivottavaa tulosta. Myönteinen suhtautuminen itseensä auttaa tukemaan niin opiskelijoita kuin työyhteisön muitakin jäseniä. Jaksanko olla innostunut omasta työstäni ja välittyykö sisäinen motivaationi muille? Milloin olen viimeksi antanut kannustavaa palautetta opiskelijalle, tiimiläiselle, kollegalle tai esimiehelle? Tyydyttääkö minua nykyinen tapa tehdä työtäni vai olisiko aika tehdä jotakin toisin?

Jos jokin lenkki ei toimi tässä kokonaisuudessa, niin lopputulos on sen mukainen. Yksin ei kukaan voi muuttaa organisaatiokulttuuria, vaan siihen tarvitaan jokaisen jäsenen panos. Toivon Sampoon lisää positiivista pöhinää ja jokaisen työn arvostamista. Välillä on muistettava levätä, joten

voimaannuttavaa hiihtolomaa!

Riitta Moilanen, pedagoginen johtaja

x

Kehujen vuosi 2019 – Opeta aivosi kehumaan!

Ylen sivuilla oli hyvä artikkeli kehumisesta.

Miksi me liian usein ajattelemme negatiivisesti ja jätämme hyvän huomioimatta? Kuulemma siksi, että aivomme varautuvat jatkuvasti katastrofeihin ja ovat puolustuskannalla.

Artikkelin mukaan kehumalla muita saa opetettua negatiivisuuteen taipuvaisia aivojaan paremmille tavoille. Aika useinhan me onnistumme tekemisissämme, jolloin olisi aihetta kehumiseen ja kiitokseen!

Toimittaja kokeili kolmen päivän kehuspurttia, ja psykologi väitti, että "hyvää kannattaa tehdä ryppäissä, ei ripottelemalla hyvää sinne tänne". Minä uskon, että kehumisen voi ottaa jatkuvaksi tavaksi. Harjoittelemista se vaatii, mutta niinhän kaikki uudet taidot vaativat.

Haastan siis Sampon henkilökunnan ja opiskelijat: 

• Anna kehu aina, kun on sen paikka. Ja opettele ottamaan kehu vastaan!

• Haastetta saa jakaa edelleen töissä ja vapaa-ajalla! #kehu

• Tässä joitakin lainauksia artikkelista, jos et jaksa lukea koko tekstiä:

• Toisia kehumalla voi höynäyttää omia negatiivisuuteen taipuvaisia aivoja.

• Miten pienellä kehulla voi olla noin suuret vaikutukset? Ja miksi me emme kehu toisiamme enemmän?

• Toisia kehumalla suhtautuminen itseenkin muuttuu lähes vääjäämättä positiivisemmaksi.

• Toisen kehuminen ei ole itseltä pois.

• On mahtavaa nähdä hymyt, jotka nousevat kehuttavien kasvoille.

• Kehuessasi huomaat, etteivät nämä olekaan vastustajia, jotka pitää kampittaa. Sinä ja hän kuulutte samaan joukkueeseen.

Ulla Lieri, viestintäkoordinaattori