Ylen sivuilla oli hyvä
artikkeli kehumisesta.
Miksi me liian usein ajattelemme negatiivisesti ja jätämme
hyvän huomioimatta? Kuulemma siksi, että aivomme varautuvat jatkuvasti
katastrofeihin ja ovat puolustuskannalla.
Artikkelin mukaan kehumalla muita saa opetettua
negatiivisuuteen taipuvaisia aivojaan paremmille tavoille. Aika useinhan me
onnistumme tekemisissämme, jolloin olisi aihetta kehumiseen ja kiitokseen!
Toimittaja kokeili kolmen päivän kehuspurttia, ja psykologi
väitti, että "hyvää kannattaa tehdä ryppäissä, ei ripottelemalla hyvää
sinne tänne". Minä uskon, että kehumisen voi ottaa jatkuvaksi
tavaksi. Harjoittelemista se vaatii, mutta niinhän kaikki uudet taidot
vaativat.
Haastan siis Sampon henkilökunnan ja opiskelijat:
- Anna kehu aina, kun on sen paikka. Ja opettele ottamaan kehu vastaan!
- Haastetta saa jakaa edelleen töissä ja vapaa-ajalla! #kehu
- Tässä joitakin lainauksia artikkelista, jos et jaksa lukea koko tekstiä:
- Toisia kehumalla voi höynäyttää omia negatiivisuuteen taipuvaisia aivoja.
- Miten pienellä kehulla voi olla noin suuret vaikutukset? Ja miksi me emme kehu toisiamme enemmän?
- Toisia kehumalla suhtautuminen itseenkin muuttuu lähes vääjäämättä positiivisemmaksi.
- Toisen kehuminen ei ole itseltä pois.
- On mahtavaa nähdä hymyt, jotka nousevat kehuttavien kasvoille.
- Kehuessasi huomaat, etteivät nämä olekaan vastustajia, jotka pitää kampittaa. Sinä ja hän kuulutte samaan joukkueeseen.