Oppimisympäristöistä

​Tänä päivänä käydään paljon keskustelua oppimisympäristöistä. Lähes joka kunnassa rakennetaan uusia kouluja tai korjataan vanhoja. Meillä on Suomessa parakkikouluja, käytäväkouluja, verkostokouluja ja sukkakouluja. Taustalla on rakennusten korjausvelkaa ja erilaisia sisäilmaongelmia. Myös tiukkeneva julkinen talous ja muuttuvat opiskelijamäärät edellyttävät uusia ja innovatiivisia tilaratkaisuja.

Minulla oli mahdollisuus osallistua Nova Schola konferenssiin, jossa sai aika hyvän katsauksen Suomen päiväkotien, peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten oppimisympäristöjen rakentamisesta, pedagogiikan huomioonottamisesta ja tilojen turvallisuudesta.

Oppimisympäristöjen suunnittelussa ei ole kysymys pelkästään rakennusten seinistä, vaan koko koulun toimintakulttuuri vaikuttaa kokonaisuuteen. Tilojen suunnittelussa on läsnä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö. Opetussuunnitelmat, pedagogiikka ja digitalisaatio tulisi ottaa entistä paremmin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Henkilöstö ja opiskelijat tulisi olla mukana tilojen suunnittelussa koko prosessin ajan.

Koulussa tarvitaan erityyppisiä alueita: kohtaamisen alueita, tekemisen alueita ja keskittymisen alueita.

Uudenlaisen koulun tunnusmerkkejä:
- tiloilta muunneltava
- tunnelmaltaan avoin
- vaihtoehtoisia paikkoja
- käyttäjän luovuuden mahdollistava
- yhteisöllisyyttä edistävä
- innostava
- turvallinen

Kun puhutaan avoimesta oppimisympäristöstä, niin se tarkoittaa sitä, että opiskelijasta tulee aktiivinen oppija ei vain mekaanisen oppimateriaalin kuluttaja. Avoimessa oppimisympäristössä tiimityö ja yhteisopettajuus on keskeistä. Myös opiskelijoita voidaan ryhmitellä joustavasti eri kokoonpanoihin. Oppimistilat ovat muunneltavia ja monitarkoituksellisia. Opiskelijat voivat valita ja järjestellä kalusteita tilanteen mukaan. Teknologialla on hyvin keskeinen rooli oppimisen tukena.

Kun rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa, niin jostain on pakko luopua tai jotain on pakko muuttaa, kaikkea vanhaa ei voi kuljettaa mukana. Pystymmekö muuttamaan toimintakulttuuria, kun seinät ympärillä vaihtuvat? Haluanko edelleen pitää oman koppini ja pulpettini vai olenko valmis kohtaamaan muita yhteisissä tiloissa? Pystynkö toimimaan tiimissä ja toteuttamaan yhteisopettajuutta käytännössä?

Tässä meille kaikille mietittävää, kun Sampossakin rakennamme uusia oppimisympäristöjä. Haasteita riittää, kun pitää ottaa huomioon rakennustekniikkaa, kustannuksia, väistötiloja, opetuksen mahdollistamista remontin ajan, pedagogiikkaa, käyttäjien osallistamista, turvallisuutta ja hiilijalanjälkeä. Ja vielä sekin, että rakennettavia tiloja tulee käyttämään ne opiskelijat ja opettajat, jotka eivät ole vielä syntyneetkään.

pedagoginen johtaja
Riitta Moilanen​