Teen etätöitä muutoin hyvin samalla tavalla kuin työpaikallakin. Aloitan työt aina tiettyyn aikaan, jonka jälkeen olen töissä ja teen töitä, kunnes päätän päivän ja siirryn vapaalle.
Kun tieto koronan leviämisestä ja sen vaikutuksista alkoi paljastua, aloin tietysti pohtia terveydellistä uhkaa ja suojautumiskeinoja, mutta myös, miten virusepidemia vaikuttaa Sampon toimintaan.
Ensimmäisenä ei ollut mielessä leppoisa etätyö. Mieleen tuli digitaalisten välineiden hyödyntäminen: verkko-oppitunnit, verkko-opetus, viestiminen ja ohjaaminen verkossa. Kuulin myös, kun minulle sanottiin: "nyt on myöhäistä” ja "emme ole valmiita tällaiseen". Onneksi maailmanlopun deadline ei ole vielä tiedossa ja päähän on jostain jäänyt kaikumaan kysymys: "Jos nyt aloitetaan, milloin on valmista?".
Ammatillinen koulutus sai olla vuosikymmeniä rauhassa suuremmilta muutoksilta. Sitten tuli reformi ja muutti "kaiken". Tuolloin toitotettiin, että vain muutos on pysyvää. Tuskin kukaan silti osasi ennustaa tämän kevään kaiken muuttavaa maailmanlaajuista terveydellistä uhkaa, poikkeusoloja ja koulujen sulkemisia. Kun tätä kaikkea tapahtunutta pohtii, on mukavilla arkirutiineilla kyllästetty mieli koetuksella.
Moneen muuhun sektoriin verrattuna meillä oppilaitoksena pitäisi silti olla ihan hyvä tilanne. Tiukemmassa on näissä olosuhteissa vaikkapa kuntosaliyrittäjän tai ravintoloitsijan leipä.
Toki meillä on myös haasteita: miten opetamme ilman lähikontaktia samoja asioita kuin normaalissa arjessa, miten ehkäisemme syrjäytymistä ilman lähiohjausta, miten työskentelemme tiiminä ilman, että kukaan jää yksin. Kun saamme opiskelijat näissä poikkeusoloissa oppimaan ja saamaan suoritettuja näyttöjä sekä tutkintoja, meillä ei pitäisi olla hätää. Tässä on myös hyvä paikka oppia jotain uutta: hyödynnetään hyväksi havaittuja menetelmiä sekä työkaluja ja pyydetään apua heiltä, joille opetus ilman lähikontaktia on tutumpaa.
Tässä on myös hyvä paikka oppia jotain uutta: hyödynnetään hyväksi havaittuja menetelmiä sekä työkaluja ja pyydetään apua heiltä, joille opetus ilman lähikontaktia on tutumpaa.
Aloitin maanantaina opettajien kouluttamisen etänä Teamsin käyttöön. Tunnelma koulutuksissa on ollut positiivinen: "Tästä selvitään". Koulutuksien lisäksi olen ohjannut puhelimitse, Teams-ryhmässä tai sähköpostilla. Kontakteja on ollut kolmessa päivässä helposti yli 50. Digiopet ja muut kynnelle kykenevät ovat myös kantaneet oman kuormansa taakasta.
Päivät ovat venyneet, mutta bensaa on saanut palautteista ja siitä, että kukaan ei ole, ainakaan minun kuullen, heittänyt kirvestä kaivoon. Lisäksi erityismaininta on annettava vertaistuesta. Ihan huippua, että ympärillä on ihmisiä, joilta saa apua ideoinnissa, ohjeiden tekemisessä, kouluttamisessa, ohjauksessa ja arkirutiineissa silloin kun sitä tarvitsee. Yhteisöllisyyttä Samposta on siis löytynyt. Kiitos siitä!
Emme näe toisiamme näissä olosuhteissa kovinkaan usein, mutta yhteydenpito verkon välityksellä onnistuu ja sitä kannattaa ylläpitää aktiivisesti, jotta pää pysyy kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Pysytellään terveinä, pidetään huolta omasta ja toisten jaksamisesta. Jatketaan näillä eväillä huomiseen, ensi viikkoon, ensi kuuhun ja kohti kesää.
Mikko Pöllönen
järjestelmäkehittäjä
Saimaan ammattiopisto Sampo